Lähes jokainen meistä on jossakin elämänsä vaiheessa päätynyt solmimaan työsopimuksen. Työsopimuksissa on usein tavalliselle ihmiselle vieraita ehtoja ja käsitteitä, joihin ei välttämättä nähdä tarvetta paneutua syvällisesti. Työntekijänä oleva osapuoli usein kokee voivansa luottaa työnantajan laatineen reilun ja lainmukaisen sopimuksen. Ongelmaksi voivat muodostua tilanteet, joissa työsopimus sisältää lainvastaisia ehtoja, mutta jotka työntekijä (tai jopa työnantaja) luulee lainmukaisiksi.

Tässä artikkelissa käsittelen työsuhteen ehtojen määräytymistä. Asian ymmärtäminen on tärkeää työntekijälle oman asemansa ja työsuhteen ehtojen oikeellisuuden arvioimiseksi, ja toisaalta työnantajalle virheiden (ja myöhemmän maksuvelvollisuuden) välttämiseksi.

Työsopimuksia solmiessa vallitsee ns. sopimusvapauden periaate. Osapuolet voivat lähtökohtaisesti solmia sopimussuhteita haluamillaan ehdoilla. Sopimusvapautta työsuhteissa on kuitenkin rajoitettu lailla työntekijän eduksi. Erinäiset lait määrittelevät usein vähimmäisehtoja, joita työsuhteessa tulee noudattaa ja joista työsopimuksessa ei voida poiketa. Lisäksi työsopimuksessa on huomioitava kulloinkin soveltuvan työehtosopimuksen määräykset. Sääntöjen etusijajärjestys menee kutakuinkin seuraavasti:

1. Laki
2. Työehtosopimus
3. Työsopimus

Pyrin selkeyttämään asiaa seuraavalla esimerkillä:

Työsopimuslaissa työsuhteen irtisanomisajaksi on määritetty vähimmäistasolla 14 päivää, kun työsuhde on jatkunut enintään yhden vuoden. Soveltuvassa työehtosopimuksessa irtisanomisajaksi on sen sijaan määritetty 21 päivän pituiseksi. Työsopimuksessa ei voida siis sopia pakottavan lain määrittämää 14 päivää lyhyemmästä irtisanomisajasta. Koska työsuhteeseen soveltuu työehtosopimus, tulee noudatettavaksi lopulta 21 päivän pituinen irtisanomisaika. Tätä lyhyemmät, esimerkiksi 7 päivän pituiset irtisanomisajat ovat siis ehtoina suoraan pätemättömiä.

Työsuhteita peilataan ns. edullisemmuus -periaatteen kautta. Tämä tarkoittaa, että työsuhteen ehdot voivat poiketa em. pakollisista ehdoista työntekijän eduksi. Esimerkiksi lain asettama 14 päivän irtisanomisaika voidaan sopia kuukaudeksi, vaikka laki ei tätä edellyttäisi.

Mikäli työsopimuksessa oleva ehto on alle lain asettaman vähimmäismäärän, on tällainen ehto suoraan pätemätön. Sovellettavaksi tulee tällöin lain asettama vähimmäismäärä, eli irtisanomisajoista puhuttaessa 7 päivän pituinen irtisanomisaika sopimuksessa on katsottava 14 päivän irtisanomisajaksi.

Työsuhteen ehtojen määräytymisessä on siis tärkeää ymmärtää lain ja työehtosopimusten asettamat pakolliset vähimmäisehdot. Työsopimuksen laatimisessa ja tarkastamisessa on siis oleellista tarkistaa jokainen sopimuskohta vähintäänkin laista. Suurin osa säännöistä löytyy työsopimuslaista, mutta muita työsuhdetta säänteleviä lakeja ovat mm. työaikalaki ja vuosilomalaki.

Mikäli työsopimuksesi ehdoista löytyy kysymyksiä tai epävarmuutta, kannattaa kääntyä osaavan lakimiehen puoleen oikeutesi turvaamiseksi.